Lausanne, Lugano & Luzern

Tämä on viimeinen blogipostaus, jonka Sveitsissä kirjoitan. Suomeen paluuseen on enää vain muutama päivä aikaa. Huone on siivoamatta, laukut pakkaamatta, oikeastaan kenelläkään en ole vielä sanonut hyvästejä ja läksiäislahjojen ja tuliaisten kanssa oon vielä puoliksi suunnitteluvaiheessa. "Onhan tässä vielä aikaa" tai "en ole oikeasti lähdössä minnekään" ovat päällimmäisiä ajatuksia. Jonkinlainen henkinen muuri estää ajattelemasta lähtöä.

Vaihtareille esitetään aina samat kysymykset, ja tällä hetkellä top kolmosessa ovat "Minä päivänä palaat Suomeen?", "Milloin pidät läksiäisjuhlat?" ja "Oletko iloinen kun pääset takaisin Suomeen?". Ensimmäisiin kahteen kysymykseen on helppo vastata. Kolmas onkin sitten vaikeampi. Kyllä, olen todella iloinen siitä, että pääsen taas näkemään kaikki ihmiset, joista olen ollut lähes vuoden ajan erossa. Hommasta tekeekin hankalan se, että niin monet rakkaat ihmiset joko jäävät Sveitsiin tai lähtevät omiin maihinsa Aasiaan, Etelä-Amerikkaan, kuka minnekin.

Viimeisten viikkojen aikana on riittänyt paljon tekemistä. Nyt pitää hyödyntää vielä jäljellä oleva aika! Kaiken muun kivan lisäksi olen päässyt tekemään taas kerran hienoja retkiä ympäri Sveitsiä. Annan kuvien kertoa puolestani. Paikkojen nimet olen kirjoittanut sillain kuin ne saksaksi tunnen, pahoitteluni, jos eroavat suomalaisesta normista. ;)

Luganersee - Lugano

Genfersee - Lausanne

Vierwaldstättersee - Luzern

Pitkästä aikaa

En ole pitkään pitkään pitkään aikaan kirjoittanut mitään, ja mietin jo, että onko järkeä enää jatkaa päivityksiä. Toivottavasti joku vielä seurailee blogia ja lukee tämän kirjoituksen!

Aikaa Suomeen paluuseen on alle kaksi kuukautta. "Aika vaihdossa kuluu tosi nopeasti." Kuulin tämän lauseen moneen kertaan entisiltä vaihtareilta, joita Suomessa ennen
lähtöäni tapasin. En silti olisi ikinä uskonut, kuinka lyhyeltä hetkeltä vaihtovuosi voi tuntua. Laskuissa olen jo mennyt sekaisin. Olenko viettänyt täällä 8, 9 vai 10 kuukautta? Sillä ei loppujen lopuksi ole väliä. Tiedän, että jäljellä olevat viikot tulevat kulumaan lennossa ja koitan tehdä kaiken, mikä tähän mennessä on jäänyt tekemättä.

Viimeisten kuukausien aikana on tietysti tapahtunut paljon. On mahdotonta raportoida sitä kaikkea tänne. Katselen vaihtovuoden aikana tähän mennessä kertyneitä kuvia (1500 kappaletta, vaikka kamera oli välillä pari kuukautta huollossa) ja huomaan, mitä kaikkea hienoa olen kokenut. Kamera on tallentanut vaihtovuoden parhaimmat hetket. Joku päivä vielä teen hienon valokuva-albumin tästä vuodesta, mutta ei vielä, ei vielä.

Olen ollut viimeisen kuukauden aikana yhteensä ehkä kolme päivää koulussa. Meillä oli kahden viikon kevätloma, jonka hyödynsin täysillä matkusteluun ympäri Sveitsiä. Päiväretket ovat tosi helppoja tehdä, moneen hienoon kaupunkiin on vain parin tunnin junamatka.Yksi parhaista (turisti)kohteista oli ehdottomasti Matterhorn, se Toblerone-vuori. Ensimmäisessä kuvassa hiukan näkyvä kylä, nimeltään Zermatt, ei itsessään ole erityisen kaunis - liikaa turisteja. Kylästä pääsee kuitenkin ajamaan köysiradalla ylös das Kleine Matterhorn -nimiselle vuorelle lähes neljän kilometrin korkeuteen. Maisemat sieltä ovat uskomattomat.


Matterhorn
 

Näkymät kuin lentokoneesta
 

Tämän viikon olin AFS:n (vaihtarijärjestöni) järjestämällä leirillä Etelä-Sveitsissä italiankielisellä alueella. Leirin nimi oli "Workcamp". Me sahasimme puita, kuljetimme puunrunkoja, haravoimme lehtiä ja teimme muita vastaavia metsätöitä. Paikka, jossa asuimme, oli oli eräänlainen ekokylä. Sähköjä ei ole, vesi tulee jääkylmästä vuoristopurosta ja asuntomme oli viileähkö mökki, jonka "ikkuna" oli parin metrin pituinen reikä seinässä. Työ oli rankkaa ja olosuhteet jopa suomalaiseen mökkeilyyn tottuneelle henkilölle sopeutumista vaativat, mutta viikko oli hieno. Tutustuin jälleen moniin ihaniin ihmisiin, mukana oli vaihtareita kaikkialta maailmasta aina Indonesiasta Dominikaaniseen tasavaltaan.

En ole tähän mennessä tainnut laittaa yhtään kuvia omasta lähiympäristöstäni. Sen kunniaksi siis vielä yksi kuva "kotikaupungistani", jossa käyn koulua ja josta löytyy kaikki tarvittava vapaa-ajan viettoon. Kuvassa näkyy vanha kaupunginosa kauniine rakennuksineen.

Kotikaupunki





Chuchichäschtli

Harjoittelin yksi päivä ehkä tunnin sanomaan tuon sanan ymmärrettävästi. (Joululoma, eli aikaa riittää erikoisemmillekin asioille...) Merkitys keittiönkaappi ja kieli tietysti sveitsinsaksa. Sanoin isäntäperheelleni, että he saavat puhua mun kanssa vaan sveitsinsaksaa nyt, kun vuosi on 2013. Vähän lipsutaan välillä normisaksaan, mutta ainakin ymmärrän kaiken molemmilla kielillä.

Uutena vuotena syötiin pihalla juustofondue ja katseltiin ilotulituksia, joita näkyi oikeastaan tosi vähän. Jouluna monet asiat meni sillä tavalla kuin Suomessakin. Koristeltiin joulukuusi ja avattiin joululahjat, syötiin hyvin ja käytiin sukulaisilla kylässä. Täällä ei ole niinkään tyypillisiä jouluruokia, joita joka vuosi syötäis. Tärkeitä ovat eriliaset keksit (Guetzli), joita voi leipoa vaikka koko joulukuun: Chräbäli, Mailänderli, Zimtsterne, Vanillegipfeli, Kokosmakronen ja niin edelleen ja niin edelleen. Täytyy muistaa kirjoittaa kaikkien reseptit ylös!

Pari viikkoa ennen joulua oltiin parin vaihtarin kanssa päivä kelkkailemassa. Se ei ollut mikään pieni pulkkamäki, vaan kahdeksan kilometriä pitkä, Alppien keskellä kulkeva rata. Ajettiin söpöllä, pienellä, punaisella junalla Bergüniin, joka on tosi nätti kylä keskellä-ei-mitään. Sieltä sai vuokrata perinteisiä (sveitsiläisiä?) puukelkkoja. Ehdottomasti parasta reissussa oli viimeinen lasku illalla pimeällä, kun täysin kirkkaalla taivaalla loistivat tähdet ja kuu valaisi molemmilla puolilla kohoavat, lumiset vuorenrinteet.