6.12.

Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!

Meinasin aamulla portaita alas marssiessa kompastua omaan kenkääni, joka oli täytetty pähkinöillä, suklaalla ja mandariineilla. Sveitsissä on kuudes joulukuuta Samichlaus-päivä. Saksassa häntä nimitetään Nikolaukseksi. Kiltit lapset saavat herkkuja, mutta huonokäytöksiset vie Schmutzli mahdollisesti säkissään pois. Tai jotain sinne päin. Oon aika sekaisin näistä kaikista eri jouluhahmoista. Jouluaattona lahjat jakaa Christkind.

En tiedä, mitä siellä Suomessa tällä hetkellä tapahtuu, mutta täällä on joulu jo alkanut. Tavallaan hyväksyn joululaulujen soiton, mutta jos niitä tulee kaikilta "normaaleiltakin" radiokanavalta, saattaa asia alkaa ärsyttämään. Lisäksi jokaisella kylällä on oma joulutorinsa. Täällä mun pikku kylässäni se oli viime perjantaina. Meillä oli isäntäperheen kanssa oma kojumme, jossa myytin muun muassa huopatossuja ja piparkakkuja. Piparkakkuja ei täällä tunneta (paitsi jos joku on sattunut näkemään niitä Ikeassa), mutta onnistuin vääntämään itse taikinan ja vielä paistamaan kaikki sen pahemmin polttamatta. Jollain toisella ihmeellä onnistuin myös tapaamaan joulutorilla kolmeen kertaan suomalaisia.

Asiasta kolmanteen. Ymmärrän kyllä, että Sveitsi on kolmikielinen maa. Tai nelikielinen, ota siitäkin nyt selvää. Mutta miten ihmeessä samana päivänä sekä historian- että musiikinopettaja päättävät ottaa esille italiankielisiä lauluja? Historiassa opettajamme oli jopa vaivautunut etsimään käännöksen ranskaksi, mikä tietysti auttaa paljon. :D (Tosiaan, en tiedä, olenko jo maininnut, että olen saksankielisessä Sveitsissä.)

Aika kuluu aika kuluu aika kuluu. Melko tasan kolmasosa vuodesta on jo mennyt. Seitsemästoista joulukuuta tulee tasan neljä kuukautta täyteen! Monet meidän koulun vaihtareista ovat tulleet tänne jo helmikuussa, eli he lähtevät ihan ihan pian pois. Jotenkin mun pitää päästä heitä vielä näkemään, mutta mites matkustat yhtäkkiä Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan. Ehkä me vielä joskus nähdään. Ehkä.

Lähes unohdin kertoa, että oltiin pari viikkoa sitten isäntäperheen kanssa Berliinissä! Sää ei ollut kaikista parhain ja joulutorit aukesivat vasta juuri paluuta seuraavana päivänä, mutta oli siitä huolimatta mahtava reissu. Olimme siellä vain kaksi yötä, mutta ehdittiin siitä huolimatta nähdä monia monia paikkoja. Joulutungos KaDeWe:ssa, entisen Itä-Berliinin televisiotorni, Brandenburger Tor, Potsdamer Platz, Bundeshaus (?) ja DDR-museo nyt esimerkiksi. Mun kamera hajosi kesken reissun, eli sieltä ja viime viikoilta muutenkaan ei juuri kuvia ole, mutta yritän edes jotain löytää.

kuuluisa Itä-Berliinin Ampelmann

KaDeWe!

 

 

 

 

 

 

 

Lisäksi vielä pari kuvaa lokakuulta. Ensimmäinen on koululeiriltä Alpeilta. Jälkimmäinen Rheinfall Schaffhausenissa, joka on lähes pohjoisin paikka Sveitsissä.

Hoi!

Aijaijai kun on blogin säännöllisesti päivittäminen jäänyt.

Reilun kuukauden aikana on tietysti ehtinyt tapahtua paljon asioita. Koulusta oli kaksi viikkoa syyslomaa, joista toinen oltiin isäntäperheen kanssa Etelä-Ranskassa. Työviikolla, eli käytännössä leirillä luokan kanssa, oltiin vuorilla (lunta ja mustikoita!) ja valmistettiin itse mm. saippuaa ja käsirasvaa. Junalla Zürich, nopeasti Bern ja pari pienempää paikkaa nähty. Isäntäperheen kanssa ollaan tehty viikonloppuisin joitain pieniä reissuja. Koulussa ymmärrän jo kaiken, mitä tarvitsee ymmärtää. :D

Sveitsinsaksa tulee tuottamaan ongelmia vielä pitkän aikaa, mutta ns. hochdeutschin kanssa menee tosi hyvin. Pystyin heti alusta lähtien komminukoimaan saksaksi, ja nyt pystyn puhumaan saksaa paljon helpommin kuin esimerkiksi englantia. Välillä pitää edelleen jaksaa selittää viisi minuuttia jonkin sanan ympäri, huitoa käsillä, muuten vaan sönköttää ja niin edelleen, mutta yleensä pystyn puhumaan niin kuin normaali ihminen. Itse on tosi vaikea arvioida sitä, kuinka vahva aksentti vielä on tai kuinka hyvältä puhe kuulostaa, mutta kuulemma ainakin jostakin asiasta innostuneena puhun tosi hyvin. Kurkkuäänteen olen jo lähes oppinut!

Voisin vielä ilmoittaa, että olen sopeutunut sveitsiläiseen kulttuuriin. Suomalaisten tavat kommunikoida alkaa jäädä taka-alalle. Suomen kielen sanavarasto alkaa myös heiketä. Isäntäperhe opettaa mulle niinkin tärkeitä saksan kielen sanoja (oon muuten jo unohtanut ne) kuin maiskuttaa ja ryystää, ja kun mun piti vastavuoroisesti sanoa ne suomeksi, niin öö-öö-odottakaas vähän-kyllä mää ne muistan-okei sanon huomenna ja juu. Kellonaikaa en myöskään osannut sanoa suomeksi.

Kuvia tulisi muuten, mutta muistitikku on jossain enkä jaksa etsiä sitä jne jne jne. Koitan kirjoittaa jatkossa vähän useammin.

Vuorikiipeilyä

Mun näkökulmasta vuorikiipeilyä, sveitsiläisten mielestä varmaan alamäkijuoksua..? Oltiinhan me kuitenkin vain 2000 metriä merenpinnan yläpuolella.

Puolitoista viikkoa sitten olimme isäntäperheen kanssa vaeltamassa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit, tai ylipäätään vuoristoa, ja olin suhteellisen innoissani.

Mukana oli 20-30 hengen porukka, joista kaikkia ei minun isäntäperheenikään hyvin tuntenut. Eräs perhe järjestää joka toinen vuosi tämän "Bergfestin", johon he kutsuvat mukaan ystäviä ja sukulaisia. Mukaan pääsee ihan pieniäkin lapsia - täällä näköjään vaeltaminen aloitetaan jo viisivuotiaana - eli kohtuuttoman rankka retki ei oikeasti ollut. Lauantaina (vesisade, sumu, +10°C) taivallettiin noin viisitoista kilometriä pienelle vuoristomajalle, jossa sitten oltiin yötä. Seuraavana päivänä ilma oli yhtäkkiä vähintään kymmenen astetta lämpimämpi, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Näki oikeasti kunnolla maisemat oijoijoi.

Turisti

Huomenna tasan kuukausi täällä. Tulen varmaan hokemaan tätä samaa joka ikisessä postauksessa: aika on kulunut nopeasti!

Viime viikonloppuna oli AFS-leiri. (AFS on siis se vaihto-oppilasjärjestö, joka minut tänne on hommannut.) Noin kaksikymmentä ihmistä, kotimaina muun muassa Bolivia, Indonesia, Serbia, Hong Kong ja Paraguay. Asuttiin kaksi päivää  pienessä talossa, tehtiin ruokaa, tanssittin, leikittiin ja tutustuttiin eri maihin.

Tänä viikonloppuna olen reissannut vaihtareiden kanssa ympäri Sveitsiä. Zürichissä en varmasti käynyt viimeistä kertaa - matka kestää puolisen tuntia, ja sveitsiläiseen tapaan junamatkustus toimii erinomaisesti. Eilen olimme Genevessä, ranskankielisellä alueella. Alle kolme tuntia junalla, ja saksankielen taitosi menettää täysin merkityksensä. Takaisin päin tullessa päätimme täysin spontaanisti tehdä "pikku" poikkeaman Luzernin kautta. Mikäs siinä, maisemat ovat kauniita joka puolella, joten junamatkustus ei tunnu ollenkaan tuskaiselta.

Geneve

Luzern

Sanakirjasta poimittua

ich hab' Ohrensausen - korvani suhisevat

hin und her sausen wie ein Furz auf der Gardinenstange - (alat) pyöriä kuin pieru Saharassa

die Äpfel sind verschrumpelt - omenat ovat nahistuneet

(lähde: Gummeruksen keltaiset sanakirjat SUOMI SAKSA SUOMI)
Jee jee nyt kaikki osaavat tärkeimmät fraasit saksaksi!

Niin mitäs täällä Sveitsissä syödään. Jännitäviä (ällöttäviä) uusia raaka-aineita, kuten meduusoja, etanoita tai muurahaisia ei ole tullut vastaan. Rasvaa käytetään enemmän kuin mihin olen tottunut, ja juustopalat leivän päällä ovat muhkean kokoisia. Tältä perheeltä löytyy juustohöylä - he ovat saaneet sen tuliaisina Norjasta. Fondueta tai Raclettea en ole vielä päässyt maistamaan. Puhun paljon juustosta. Täällä syödään paljon juustoja.

Tässä perheessä oikeastaan vähän kaikki kokkaa. Perheen äiti on osa-aikatöissä, niin kuin usein Sveitsissä, ja on aina kotona valmistamassa lounasta. Mulla on valitettavasti vain kerran viikossa pidempi ruokatunti ja aikaa tulla tänne syömään.

Aamupalaksi me syömme leipää marmeladilla, suklaapähkinäkuorrutteella tai tutummalla voita-juustoa-kinkkua-tyylillä. Myös jugurttia, mysliä ja muroja löytyy.
Lounaan syön siis yleensä koulussa. Joko otan evästä mukaan tai ostan jotain koulun ylihintaisesta ruokalakahviosta. Monet syövät lounaaksi ranskalaisia ja mahdollisesti lisäksi jotakin friteerattua kanaa. Kyllä sieltä saa salaattia ja sämpylöitäkin ostettua.

Olen syönyt Spätzliä, Cervelat-makkaraa ja Birchermüsliä.Vähän muutakin ehkä. :D

Koulussa saan kyllä ihan nauttia kaikista mahdollisista aineista. Historiaa, maantietoa ja yhteiskuntaoppia plus näiden yhdistelmäainetta on yhteensä ehkä kymmenen tuntia viikossa. Siihen päälle matikka ja kemia ja fysiikka ja biologia, saksa ja englanti, liikunta ja musiikki. Ranskasta olen saanut vapautuksen. Hyppytunteja on viikosta riippuen 6-7, eli koulupäivät ovat suhteellisen pitkiä, vaikka itse oppitunteja ei niin paljoa olekaan.

Heinäsirkka muropaketissa

Oi joi täällä on kivoja maisemia. :)

Kolme päivää koulussa takana. Lukujärjestys ei sittenkään ole kamala, vain 30 oppituntia viikossa. Yksi oppitunti kestää tosiaan siis 45 minuuttia. Aineina on jotain yhteiskuntatieteitä, historiaa ja vielä vähän yhteiskuntatieteitä, mutta ei se mitään.

Vaihtareille tästä ja toisesta koulusta on kaksi kertaa viikossa ihan omat saksantunnit. (Toki meillä on saksaa myös oman luokan mukana: pilkkusääntöjä ja muuta mukavaa.)

Koulu sujuu, vaihtarit on kivoja, kieli ynnä muut asiat aika ajoin turhauttaa ja isäntäperhe on ihana. Eipä kai tässä muuta sanottavaa.

P.S. heinäsirkka ei ollut muropaketissa

Alku

Kolmatta päivää täällä. Lämpötila ulkona taitaa olla 35 asteen tienoilla. Tämä on ilmeisesti sveitsiläisillekin kymmenen astetta liian lämmintä, en siis ole yksin. :D

Lähimmässä "suuressa" kaupungissa on 20 000 asukasta. Suomessa tuollaisesta löytyisi pari ruokakauppaa, posti ja ömm parturi? Ehkä joku viehättävä baari? Täältä löytyy suhteellisen iso rautatieasema, elokuvateatteri, kahviloita, ravintoloita, vaatekauppoja, varmasti paljon pankkeja ja jopa suomikauppa. En vaan tajua. Tietysti loistava juttu, mutta niin outoa.

Ollaan käyty uimalassa (järviä ei läheltä löydy), koiran kanssa lenkillä, tutkimassa ympäristöä, vietetty vähän aikaa Stadtfestissä, ostettu mulle junalippuja, syöty ja pelattu UNOa. Hostperheeseeni kuuluu isä, äiti, 12-vuotias tyttö, koira ja kolme kania. Talo on tälle porukalle aikas lailla iso, niin kuin monet talot täällä. Kerrostaloja en ole kovin montaa Zürichin ulkopuolella nähnyt.

Sveitsinsaksa kuulostaa tältä: achtschrauchhstuncheerräisbüärche.
Perhe puhuu ystävällisesti minulle ja minun läsnä ollessa ns. normaalia saksaa, hochdeutschia, jota opetellaan Suomessa ja joka on täälläkin kirjakielenä. Kuulemma myös koulussa puhutaan hochdeutschia. Ymmärrän sitä itse asiassa ihan hyvin. Saksan puhuminen on varsinkin aamuisin todella vaikeaa, mutta hyvin kaikki ymmärtävät, jos jotain yrittää sanoa. Sanavarastokin laajenee pikku hiljaa. En ole puhunut sanaakaan englantia! Yritän myös lukea jotakin saksaksi. Tällä hetkellä suosikkini on Spick-lehti, jota hostsisko tilaa. Suomessa vastaava lehti on (ainakin oli?) Koululainen, joten olen aika lailla ulkona kohderyhmästä. :D Kieli on kuitenkin tarpeeksi simppeliä minullekin, joten saa luvan kelvata.

Todella sekava postaus, sekavaa asiaa, sekavaa suomea.

Hiukan sekasortoa

Olen siirtänyt tavarat hyllyiltä lattialle. Siivoilu ja pakkaaminen sujuu loistavasti.

Lähtö on tällä viikolla, ja minua ehkä kuuluisi pelottaa. Vielä ei oikeastaan edes jännitä. En osaa murehtia tällaista etukäteen!

Lennot

Tänään sain tarkat lentotiedot ja vähän muutakin informaatiota.

Tulin kotiin ja marssin tyytyväisenä keittiöön samalla hupparia päälle kiskoen. Sohin yhdellä kädellä postipinoa ja huomasin pullean AFS:n kirjeen. Aloin hyperinnostuneena tunkea toistakin kättä hihasta ulos, mutta se oli jumissa. Remmoin ja kiskoin. Näiden tuskaisten sekuntien aikana näin kirjeen edessäni, tietäen, että saisin sen auki, kunhan vain pääsisin eroon kirotusta hupparista. Kyllähän se sit siitä.

Lentoliput saan vasta kentällä. Niiden sijaan kirjeessä oli kivoja omistajalappuja matkatavaroihin. Saatte toivottavasti nähdä kuvankin.

Erittäin iloinen yllätys oli se, että voin viedä kaksi matkalaukkua, joista kumpikin saa painaa 23 kg! Nyt täytyy vain koittaa olla fiksu ja rajoittaa ihan itse tavaramäärää. Jonain päivänä pitää saada runsaasti paisunut tavaramäärä takaisin Suomeen. Vaikka onhan sitä vähän hassu nyt miettiä.

Tärkeitä tavaroita

"Muu informaatio" tarkoittaa vielä yhden muuttoilmoituksen tekemistä ja Sveitsin AFS:n tekemää tietopakettia, johon en valitettavasti ole ehtinyt tutustua. Sen sijaan olen kirjoittanut sähköpostia isäntäperheelle. Alan olla vähän yli-innostunut vaihdosta, jos ette ole vielä huomanneet.

Mikä olikaan ideana?

Päivää reilun kuukauden päästä herään kahdelta yöllä ja lähden Sveitsiin. Siellä olisi tarkoitus elää lähes 11 kuukautta. Uusi perhe, uudet tavat, uusi koulu, uusi kulttuuri ja uusi kieli. Tämä on helppo kirjoittaa, mutta niin vaikea ymmärtää.

Monet, jotka vaihto-oppilaaksi lähtevät, ovat haaveilleet siitä lähes koko elämänsä. Muistan itse vielä 13-vuotiaana ajatelleeni, etten voisi ikinä lähteä vuodeksi pois Suomesta. Noin puolitoista vuotta sitten luin lehtijutun vaihto-oppilaista. Minulla ei ollut parempaakaan tekemistä, joten aloin selailla artikkelissa mainittujen vaihtarijärjestöjen nettisivuja. Ajatuksena ei todellakaan ollut lähteä itse vaihtoon. Pahaa-aavistamatta löysin vaihtareiden keskustelufoorumin ja vaihtoblogeja. Mitä enemmän aiheeseen tutustuin, sitä varmemmaksi tuli, että tätä minä haluan itsekin. Pidin ajatusta ensin vain jonain uutena oikkuna ja päähänpistona. Kuitenkin, reilu puoli vuotta myöhemmin olin yhä innostunut asiasta. Laitoin alustavan hakemuksen AFS:lle ja YFU:lle ja kävin kummankin järjestön haastattelussa. Taisi olla lokakuu 2011, kun päätin lopullisesti lähteä vaihtoon AFS:n kautta.

Puolen vuoden harkinnan aikana ehdin pohtia muutamaa kymmentä eri kohdemaavaihtoehtoa. Aluksi olin ehdottomasti lähdössä Kanadaan, koska englanninkirjassa oli ihania kuvia ja kerrontaa Kanadan luonnosta. Seuraavaksi päätin meneväni Uuteen-Seelantiin. Olisihan se jännä päästä rehellisesti toiselle puolelle maapalloa! Englanninkielisitä maista vielä Etelä-Afrikka kiinnosti, mutta siinä vaiheessa olin jo päätynyt siihen, että haluaisin oppia jonkin muun kielen kuin englannin. Venäjä ja venäjän kieli kiehtoi, Unkari kuulosti mahtavalta, ah ne Islannin kuumat lähteet & tulivuoret. Uusi viikko, uusi ihana maa. Lopulta tajusin, etten kauheasti välitä, mihin maahan lähden. Eurooppa tuntui siis fiksulta vaihtoehdolta, miksi suotta lähteä kauemmas. Olin opetellut saksaa seitsemän vuotta, nykyään kahdeksan. Sveitsin Alpit, mahdoton sveitsinsaksa ja sveitsiläinen suklaa kuulostivat tarpeeksi jännältä.

Lokakuun 2011 ja tämän päivän välissä olen tavannut muita vaihtareita, soittanut monta puhelua, huomannut omistavani sveitsiläisiä puuvärejä, koittanut selittää englanniksi omaa mahtavuuttani, ostanut Muumi-tyynyliinan, halaillut paniikissa kavereita, hyppinyt innostuksesta, koittanut etsiä lähdensuomestasveitsiinlukiovaihtoonblogia ja iloinnut uskomattoman aikaisin tulleesta isäntäperheestä.

Tän blogin tarkoituksena on kai periaatteessa kertoa Suomelle mun kuulumisista. Pidän kuitenkin enemmän syvällisyyttä matkivasta järjettömästä pohdiskelusta, joten en takaa mitään.