Puolitoista viikkoa sitten olimme isäntäperheen kanssa vaeltamassa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit, tai ylipäätään vuoristoa, ja olin suhteellisen innoissani.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Vuorikiipeilyä
Mun näkökulmasta vuorikiipeilyä, sveitsiläisten mielestä varmaan alamäkijuoksua..? Oltiinhan me kuitenkin vain 2000 metriä merenpinnan yläpuolella.
Puolitoista viikkoa sitten olimme isäntäperheen kanssa vaeltamassa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit, tai ylipäätään vuoristoa, ja olin suhteellisen innoissani.
Mukana oli 20-30 hengen porukka, joista kaikkia ei minun isäntäperheenikään hyvin tuntenut. Eräs perhe järjestää joka toinen vuosi tämän "Bergfestin", johon he kutsuvat mukaan ystäviä ja sukulaisia. Mukaan pääsee ihan pieniäkin lapsia - täällä näköjään vaeltaminen aloitetaan jo viisivuotiaana - eli kohtuuttoman rankka retki ei oikeasti ollut. Lauantaina (vesisade, sumu, +10°C) taivallettiin noin viisitoista kilometriä pienelle vuoristomajalle, jossa sitten oltiin yötä. Seuraavana päivänä ilma oli yhtäkkiä vähintään kymmenen astetta lämpimämpi, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Näki oikeasti kunnolla maisemat oijoijoi.
Puolitoista viikkoa sitten olimme isäntäperheen kanssa vaeltamassa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit, tai ylipäätään vuoristoa, ja olin suhteellisen innoissani.
4 kommenttia:
Huippuhetkiä, upeita maisemia !!! Kiva kun joku edes voi nähdä kauas. Täällä sataa päivin öin, mutta odotellaan kuulasta. terv. varavaari
Ihanan kuulosta! Terkkui täältä pohojammaan tulvavyöhykkeeltä. Onneks meillä ihan rannikolla ei sentään tulvi.
Vautsi mitä näkymiä! Täällä kai tulee vesisateesta räntäsadetta eikä kirkkaita syyspäiviä enää nähdäkään :/
Voi ei, ei tainnu olla tolloin sää Suomessa ihan parhaimmillaan. :D Kovasti terveisiä kaikille!
Lähetä kommentti