Heinäsirkka muropaketissa

Oi joi täällä on kivoja maisemia. :)

Kolme päivää koulussa takana. Lukujärjestys ei sittenkään ole kamala, vain 30 oppituntia viikossa. Yksi oppitunti kestää tosiaan siis 45 minuuttia. Aineina on jotain yhteiskuntatieteitä, historiaa ja vielä vähän yhteiskuntatieteitä, mutta ei se mitään.

Vaihtareille tästä ja toisesta koulusta on kaksi kertaa viikossa ihan omat saksantunnit. (Toki meillä on saksaa myös oman luokan mukana: pilkkusääntöjä ja muuta mukavaa.)

Koulu sujuu, vaihtarit on kivoja, kieli ynnä muut asiat aika ajoin turhauttaa ja isäntäperhe on ihana. Eipä kai tässä muuta sanottavaa.

P.S. heinäsirkka ei ollut muropaketissa

Alku

Kolmatta päivää täällä. Lämpötila ulkona taitaa olla 35 asteen tienoilla. Tämä on ilmeisesti sveitsiläisillekin kymmenen astetta liian lämmintä, en siis ole yksin. :D

Lähimmässä "suuressa" kaupungissa on 20 000 asukasta. Suomessa tuollaisesta löytyisi pari ruokakauppaa, posti ja ömm parturi? Ehkä joku viehättävä baari? Täältä löytyy suhteellisen iso rautatieasema, elokuvateatteri, kahviloita, ravintoloita, vaatekauppoja, varmasti paljon pankkeja ja jopa suomikauppa. En vaan tajua. Tietysti loistava juttu, mutta niin outoa.

Ollaan käyty uimalassa (järviä ei läheltä löydy), koiran kanssa lenkillä, tutkimassa ympäristöä, vietetty vähän aikaa Stadtfestissä, ostettu mulle junalippuja, syöty ja pelattu UNOa. Hostperheeseeni kuuluu isä, äiti, 12-vuotias tyttö, koira ja kolme kania. Talo on tälle porukalle aikas lailla iso, niin kuin monet talot täällä. Kerrostaloja en ole kovin montaa Zürichin ulkopuolella nähnyt.

Sveitsinsaksa kuulostaa tältä: achtschrauchhstuncheerräisbüärche.
Perhe puhuu ystävällisesti minulle ja minun läsnä ollessa ns. normaalia saksaa, hochdeutschia, jota opetellaan Suomessa ja joka on täälläkin kirjakielenä. Kuulemma myös koulussa puhutaan hochdeutschia. Ymmärrän sitä itse asiassa ihan hyvin. Saksan puhuminen on varsinkin aamuisin todella vaikeaa, mutta hyvin kaikki ymmärtävät, jos jotain yrittää sanoa. Sanavarastokin laajenee pikku hiljaa. En ole puhunut sanaakaan englantia! Yritän myös lukea jotakin saksaksi. Tällä hetkellä suosikkini on Spick-lehti, jota hostsisko tilaa. Suomessa vastaava lehti on (ainakin oli?) Koululainen, joten olen aika lailla ulkona kohderyhmästä. :D Kieli on kuitenkin tarpeeksi simppeliä minullekin, joten saa luvan kelvata.

Todella sekava postaus, sekavaa asiaa, sekavaa suomea.

Hiukan sekasortoa

Olen siirtänyt tavarat hyllyiltä lattialle. Siivoilu ja pakkaaminen sujuu loistavasti.

Lähtö on tällä viikolla, ja minua ehkä kuuluisi pelottaa. Vielä ei oikeastaan edes jännitä. En osaa murehtia tällaista etukäteen!

Lennot

Tänään sain tarkat lentotiedot ja vähän muutakin informaatiota.

Tulin kotiin ja marssin tyytyväisenä keittiöön samalla hupparia päälle kiskoen. Sohin yhdellä kädellä postipinoa ja huomasin pullean AFS:n kirjeen. Aloin hyperinnostuneena tunkea toistakin kättä hihasta ulos, mutta se oli jumissa. Remmoin ja kiskoin. Näiden tuskaisten sekuntien aikana näin kirjeen edessäni, tietäen, että saisin sen auki, kunhan vain pääsisin eroon kirotusta hupparista. Kyllähän se sit siitä.

Lentoliput saan vasta kentällä. Niiden sijaan kirjeessä oli kivoja omistajalappuja matkatavaroihin. Saatte toivottavasti nähdä kuvankin.

Erittäin iloinen yllätys oli se, että voin viedä kaksi matkalaukkua, joista kumpikin saa painaa 23 kg! Nyt täytyy vain koittaa olla fiksu ja rajoittaa ihan itse tavaramäärää. Jonain päivänä pitää saada runsaasti paisunut tavaramäärä takaisin Suomeen. Vaikka onhan sitä vähän hassu nyt miettiä.

Tärkeitä tavaroita

"Muu informaatio" tarkoittaa vielä yhden muuttoilmoituksen tekemistä ja Sveitsin AFS:n tekemää tietopakettia, johon en valitettavasti ole ehtinyt tutustua. Sen sijaan olen kirjoittanut sähköpostia isäntäperheelle. Alan olla vähän yli-innostunut vaihdosta, jos ette ole vielä huomanneet.

Mikä olikaan ideana?

Päivää reilun kuukauden päästä herään kahdelta yöllä ja lähden Sveitsiin. Siellä olisi tarkoitus elää lähes 11 kuukautta. Uusi perhe, uudet tavat, uusi koulu, uusi kulttuuri ja uusi kieli. Tämä on helppo kirjoittaa, mutta niin vaikea ymmärtää.

Monet, jotka vaihto-oppilaaksi lähtevät, ovat haaveilleet siitä lähes koko elämänsä. Muistan itse vielä 13-vuotiaana ajatelleeni, etten voisi ikinä lähteä vuodeksi pois Suomesta. Noin puolitoista vuotta sitten luin lehtijutun vaihto-oppilaista. Minulla ei ollut parempaakaan tekemistä, joten aloin selailla artikkelissa mainittujen vaihtarijärjestöjen nettisivuja. Ajatuksena ei todellakaan ollut lähteä itse vaihtoon. Pahaa-aavistamatta löysin vaihtareiden keskustelufoorumin ja vaihtoblogeja. Mitä enemmän aiheeseen tutustuin, sitä varmemmaksi tuli, että tätä minä haluan itsekin. Pidin ajatusta ensin vain jonain uutena oikkuna ja päähänpistona. Kuitenkin, reilu puoli vuotta myöhemmin olin yhä innostunut asiasta. Laitoin alustavan hakemuksen AFS:lle ja YFU:lle ja kävin kummankin järjestön haastattelussa. Taisi olla lokakuu 2011, kun päätin lopullisesti lähteä vaihtoon AFS:n kautta.

Puolen vuoden harkinnan aikana ehdin pohtia muutamaa kymmentä eri kohdemaavaihtoehtoa. Aluksi olin ehdottomasti lähdössä Kanadaan, koska englanninkirjassa oli ihania kuvia ja kerrontaa Kanadan luonnosta. Seuraavaksi päätin meneväni Uuteen-Seelantiin. Olisihan se jännä päästä rehellisesti toiselle puolelle maapalloa! Englanninkielisitä maista vielä Etelä-Afrikka kiinnosti, mutta siinä vaiheessa olin jo päätynyt siihen, että haluaisin oppia jonkin muun kielen kuin englannin. Venäjä ja venäjän kieli kiehtoi, Unkari kuulosti mahtavalta, ah ne Islannin kuumat lähteet & tulivuoret. Uusi viikko, uusi ihana maa. Lopulta tajusin, etten kauheasti välitä, mihin maahan lähden. Eurooppa tuntui siis fiksulta vaihtoehdolta, miksi suotta lähteä kauemmas. Olin opetellut saksaa seitsemän vuotta, nykyään kahdeksan. Sveitsin Alpit, mahdoton sveitsinsaksa ja sveitsiläinen suklaa kuulostivat tarpeeksi jännältä.

Lokakuun 2011 ja tämän päivän välissä olen tavannut muita vaihtareita, soittanut monta puhelua, huomannut omistavani sveitsiläisiä puuvärejä, koittanut selittää englanniksi omaa mahtavuuttani, ostanut Muumi-tyynyliinan, halaillut paniikissa kavereita, hyppinyt innostuksesta, koittanut etsiä lähdensuomestasveitsiinlukiovaihtoonblogia ja iloinnut uskomattoman aikaisin tulleesta isäntäperheestä.

Tän blogin tarkoituksena on kai periaatteessa kertoa Suomelle mun kuulumisista. Pidän kuitenkin enemmän syvällisyyttä matkivasta järjettömästä pohdiskelusta, joten en takaa mitään.