Harjoittelin yksi päivä ehkä tunnin sanomaan tuon sanan ymmärrettävästi. (Joululoma, eli aikaa riittää erikoisemmillekin asioille...) Merkitys keittiönkaappi ja kieli tietysti sveitsinsaksa. Sanoin isäntäperheelleni, että he saavat puhua mun kanssa vaan sveitsinsaksaa nyt, kun vuosi on 2013. Vähän lipsutaan välillä normisaksaan, mutta ainakin ymmärrän kaiken molemmilla kielillä.
Uutena vuotena syötiin pihalla juustofondue ja katseltiin ilotulituksia, joita näkyi oikeastaan tosi vähän. Jouluna monet asiat meni sillä tavalla kuin Suomessakin. Koristeltiin joulukuusi ja avattiin joululahjat, syötiin hyvin ja käytiin sukulaisilla kylässä. Täällä ei ole niinkään tyypillisiä jouluruokia, joita joka vuosi syötäis. Tärkeitä ovat eriliaset keksit (Guetzli), joita voi leipoa vaikka koko joulukuun: Chräbäli, Mailänderli, Zimtsterne, Vanillegipfeli, Kokosmakronen ja niin edelleen ja niin edelleen. Täytyy muistaa kirjoittaa kaikkien reseptit ylös!
Pari viikkoa ennen joulua oltiin parin vaihtarin kanssa päivä kelkkailemassa. Se ei ollut mikään pieni pulkkamäki, vaan kahdeksan kilometriä pitkä, Alppien keskellä kulkeva rata. Ajettiin söpöllä, pienellä, punaisella junalla Bergüniin, joka on tosi nätti kylä keskellä-ei-mitään. Sieltä sai vuokrata perinteisiä (sveitsiläisiä?) puukelkkoja. Ehdottomasti parasta reissussa oli viimeinen lasku illalla pimeällä, kun täysin kirkkaalla taivaalla loistivat tähdet ja kuu valaisi molemmilla puolilla kohoavat, lumiset vuorenrinteet.
lauantai 5. tammikuuta 2013
torstai 6. joulukuuta 2012
6.12.
Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!
Meinasin aamulla portaita alas marssiessa kompastua omaan kenkääni, joka oli täytetty pähkinöillä, suklaalla ja mandariineilla. Sveitsissä on kuudes joulukuuta Samichlaus-päivä. Saksassa häntä nimitetään Nikolaukseksi. Kiltit lapset saavat herkkuja, mutta huonokäytöksiset vie Schmutzli mahdollisesti säkissään pois. Tai jotain sinne päin. Oon aika sekaisin näistä kaikista eri jouluhahmoista. Jouluaattona lahjat jakaa Christkind.
En tiedä, mitä siellä Suomessa tällä hetkellä tapahtuu, mutta täällä on joulu jo alkanut. Tavallaan hyväksyn joululaulujen soiton, mutta jos niitä tulee kaikilta "normaaleiltakin" radiokanavalta, saattaa asia alkaa ärsyttämään. Lisäksi jokaisella kylällä on oma joulutorinsa. Täällä mun pikku kylässäni se oli viime perjantaina. Meillä oli isäntäperheen kanssa oma kojumme, jossa myytin muun muassa huopatossuja ja piparkakkuja. Piparkakkuja ei täällä tunneta (paitsi jos joku on sattunut näkemään niitä Ikeassa), mutta onnistuin vääntämään itse taikinan ja vielä paistamaan kaikki sen pahemmin polttamatta. Jollain toisella ihmeellä onnistuin myös tapaamaan joulutorilla kolmeen kertaan suomalaisia.
Asiasta kolmanteen. Ymmärrän kyllä, että Sveitsi on kolmikielinen maa. Tai nelikielinen, ota siitäkin nyt selvää. Mutta miten ihmeessä samana päivänä sekä historian- että musiikinopettaja päättävät ottaa esille italiankielisiä lauluja? Historiassa opettajamme oli jopa vaivautunut etsimään käännöksen ranskaksi, mikä tietysti auttaa paljon. :D (Tosiaan, en tiedä, olenko jo maininnut, että olen saksankielisessä Sveitsissä.)
Aika kuluu aika kuluu aika kuluu. Melko tasan kolmasosa vuodesta on jo mennyt. Seitsemästoista joulukuuta tulee tasan neljä kuukautta täyteen! Monet meidän koulun vaihtareista ovat tulleet tänne jo helmikuussa, eli he lähtevät ihan ihan pian pois. Jotenkin mun pitää päästä heitä vielä näkemään, mutta mites matkustat yhtäkkiä Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan. Ehkä me vielä joskus nähdään. Ehkä.
Lähes unohdin kertoa, että oltiin pari viikkoa sitten isäntäperheen kanssa Berliinissä! Sää ei ollut kaikista parhain ja joulutorit aukesivat vasta juuri paluuta seuraavana päivänä, mutta oli siitä huolimatta mahtava reissu. Olimme siellä vain kaksi yötä, mutta ehdittiin siitä huolimatta nähdä monia monia paikkoja. Joulutungos KaDeWe:ssa, entisen Itä-Berliinin televisiotorni, Brandenburger Tor, Potsdamer Platz, Bundeshaus (?) ja DDR-museo nyt esimerkiksi. Mun kamera hajosi kesken reissun, eli sieltä ja viime viikoilta muutenkaan ei juuri kuvia ole, mutta yritän edes jotain löytää.
Lisäksi vielä pari kuvaa lokakuulta. Ensimmäinen on koululeiriltä Alpeilta. Jälkimmäinen Rheinfall Schaffhausenissa, joka on lähes pohjoisin paikka Sveitsissä.
Meinasin aamulla portaita alas marssiessa kompastua omaan kenkääni, joka oli täytetty pähkinöillä, suklaalla ja mandariineilla. Sveitsissä on kuudes joulukuuta Samichlaus-päivä. Saksassa häntä nimitetään Nikolaukseksi. Kiltit lapset saavat herkkuja, mutta huonokäytöksiset vie Schmutzli mahdollisesti säkissään pois. Tai jotain sinne päin. Oon aika sekaisin näistä kaikista eri jouluhahmoista. Jouluaattona lahjat jakaa Christkind.
En tiedä, mitä siellä Suomessa tällä hetkellä tapahtuu, mutta täällä on joulu jo alkanut. Tavallaan hyväksyn joululaulujen soiton, mutta jos niitä tulee kaikilta "normaaleiltakin" radiokanavalta, saattaa asia alkaa ärsyttämään. Lisäksi jokaisella kylällä on oma joulutorinsa. Täällä mun pikku kylässäni se oli viime perjantaina. Meillä oli isäntäperheen kanssa oma kojumme, jossa myytin muun muassa huopatossuja ja piparkakkuja. Piparkakkuja ei täällä tunneta (paitsi jos joku on sattunut näkemään niitä Ikeassa), mutta onnistuin vääntämään itse taikinan ja vielä paistamaan kaikki sen pahemmin polttamatta. Jollain toisella ihmeellä onnistuin myös tapaamaan joulutorilla kolmeen kertaan suomalaisia.
Asiasta kolmanteen. Ymmärrän kyllä, että Sveitsi on kolmikielinen maa. Tai nelikielinen, ota siitäkin nyt selvää. Mutta miten ihmeessä samana päivänä sekä historian- että musiikinopettaja päättävät ottaa esille italiankielisiä lauluja? Historiassa opettajamme oli jopa vaivautunut etsimään käännöksen ranskaksi, mikä tietysti auttaa paljon. :D (Tosiaan, en tiedä, olenko jo maininnut, että olen saksankielisessä Sveitsissä.)
Aika kuluu aika kuluu aika kuluu. Melko tasan kolmasosa vuodesta on jo mennyt. Seitsemästoista joulukuuta tulee tasan neljä kuukautta täyteen! Monet meidän koulun vaihtareista ovat tulleet tänne jo helmikuussa, eli he lähtevät ihan ihan pian pois. Jotenkin mun pitää päästä heitä vielä näkemään, mutta mites matkustat yhtäkkiä Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan. Ehkä me vielä joskus nähdään. Ehkä.
Lähes unohdin kertoa, että oltiin pari viikkoa sitten isäntäperheen kanssa Berliinissä! Sää ei ollut kaikista parhain ja joulutorit aukesivat vasta juuri paluuta seuraavana päivänä, mutta oli siitä huolimatta mahtava reissu. Olimme siellä vain kaksi yötä, mutta ehdittiin siitä huolimatta nähdä monia monia paikkoja. Joulutungos KaDeWe:ssa, entisen Itä-Berliinin televisiotorni, Brandenburger Tor, Potsdamer Platz, Bundeshaus (?) ja DDR-museo nyt esimerkiksi. Mun kamera hajosi kesken reissun, eli sieltä ja viime viikoilta muutenkaan ei juuri kuvia ole, mutta yritän edes jotain löytää.
 |
| kuuluisa Itä-Berliinin Ampelmann |
 | |||||||
| KaDeWe! |
perjantai 9. marraskuuta 2012
Hoi!
Aijaijai kun on blogin säännöllisesti päivittäminen jäänyt.
Reilun kuukauden aikana on tietysti ehtinyt tapahtua paljon asioita. Koulusta oli kaksi viikkoa syyslomaa, joista toinen oltiin isäntäperheen kanssa Etelä-Ranskassa. Työviikolla, eli käytännössä leirillä luokan kanssa, oltiin vuorilla (lunta ja mustikoita!) ja valmistettiin itse mm. saippuaa ja käsirasvaa. Junalla Zürich, nopeasti Bern ja pari pienempää paikkaa nähty. Isäntäperheen kanssa ollaan tehty viikonloppuisin joitain pieniä reissuja. Koulussa ymmärrän jo kaiken, mitä tarvitsee ymmärtää. :D
Sveitsinsaksa tulee tuottamaan ongelmia vielä pitkän aikaa, mutta ns. hochdeutschin kanssa menee tosi hyvin. Pystyin heti alusta lähtien komminukoimaan saksaksi, ja nyt pystyn puhumaan saksaa paljon helpommin kuin esimerkiksi englantia. Välillä pitää edelleen jaksaa selittää viisi minuuttia jonkin sanan ympäri, huitoa käsillä, muuten vaan sönköttää ja niin edelleen, mutta yleensä pystyn puhumaan niin kuin normaali ihminen. Itse on tosi vaikea arvioida sitä, kuinka vahva aksentti vielä on tai kuinka hyvältä puhe kuulostaa, mutta kuulemma ainakin jostakin asiasta innostuneena puhun tosi hyvin. Kurkkuäänteen olen jo lähes oppinut!
Voisin vielä ilmoittaa, että olen sopeutunut sveitsiläiseen kulttuuriin. Suomalaisten tavat kommunikoida alkaa jäädä taka-alalle. Suomen kielen sanavarasto alkaa myös heiketä. Isäntäperhe opettaa mulle niinkin tärkeitä saksan kielen sanoja (oon muuten jo unohtanut ne) kuin maiskuttaa ja ryystää, ja kun mun piti vastavuoroisesti sanoa ne suomeksi, niin öö-öö-odottakaas vähän-kyllä mää ne muistan-okei sanon huomenna ja juu. Kellonaikaa en myöskään osannut sanoa suomeksi.
Kuvia tulisi muuten, mutta muistitikku on jossain enkä jaksa etsiä sitä jne jne jne. Koitan kirjoittaa jatkossa vähän useammin.
Reilun kuukauden aikana on tietysti ehtinyt tapahtua paljon asioita. Koulusta oli kaksi viikkoa syyslomaa, joista toinen oltiin isäntäperheen kanssa Etelä-Ranskassa. Työviikolla, eli käytännössä leirillä luokan kanssa, oltiin vuorilla (lunta ja mustikoita!) ja valmistettiin itse mm. saippuaa ja käsirasvaa. Junalla Zürich, nopeasti Bern ja pari pienempää paikkaa nähty. Isäntäperheen kanssa ollaan tehty viikonloppuisin joitain pieniä reissuja. Koulussa ymmärrän jo kaiken, mitä tarvitsee ymmärtää. :D
Sveitsinsaksa tulee tuottamaan ongelmia vielä pitkän aikaa, mutta ns. hochdeutschin kanssa menee tosi hyvin. Pystyin heti alusta lähtien komminukoimaan saksaksi, ja nyt pystyn puhumaan saksaa paljon helpommin kuin esimerkiksi englantia. Välillä pitää edelleen jaksaa selittää viisi minuuttia jonkin sanan ympäri, huitoa käsillä, muuten vaan sönköttää ja niin edelleen, mutta yleensä pystyn puhumaan niin kuin normaali ihminen. Itse on tosi vaikea arvioida sitä, kuinka vahva aksentti vielä on tai kuinka hyvältä puhe kuulostaa, mutta kuulemma ainakin jostakin asiasta innostuneena puhun tosi hyvin. Kurkkuäänteen olen jo lähes oppinut!
Voisin vielä ilmoittaa, että olen sopeutunut sveitsiläiseen kulttuuriin. Suomalaisten tavat kommunikoida alkaa jäädä taka-alalle. Suomen kielen sanavarasto alkaa myös heiketä. Isäntäperhe opettaa mulle niinkin tärkeitä saksan kielen sanoja (oon muuten jo unohtanut ne) kuin maiskuttaa ja ryystää, ja kun mun piti vastavuoroisesti sanoa ne suomeksi, niin öö-öö-odottakaas vähän-kyllä mää ne muistan-okei sanon huomenna ja juu. Kellonaikaa en myöskään osannut sanoa suomeksi.
Kuvia tulisi muuten, mutta muistitikku on jossain enkä jaksa etsiä sitä jne jne jne. Koitan kirjoittaa jatkossa vähän useammin.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Vuorikiipeilyä
Mun näkökulmasta vuorikiipeilyä, sveitsiläisten mielestä varmaan alamäkijuoksua..? Oltiinhan me kuitenkin vain 2000 metriä merenpinnan yläpuolella.
Puolitoista viikkoa sitten olimme isäntäperheen kanssa vaeltamassa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit, tai ylipäätään vuoristoa, ja olin suhteellisen innoissani.
Mukana oli 20-30 hengen porukka, joista kaikkia ei minun isäntäperheenikään hyvin tuntenut. Eräs perhe järjestää joka toinen vuosi tämän "Bergfestin", johon he kutsuvat mukaan ystäviä ja sukulaisia. Mukaan pääsee ihan pieniäkin lapsia - täällä näköjään vaeltaminen aloitetaan jo viisivuotiaana - eli kohtuuttoman rankka retki ei oikeasti ollut. Lauantaina (vesisade, sumu, +10°C) taivallettiin noin viisitoista kilometriä pienelle vuoristomajalle, jossa sitten oltiin yötä. Seuraavana päivänä ilma oli yhtäkkiä vähintään kymmenen astetta lämpimämpi, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Näki oikeasti kunnolla maisemat oijoijoi.
Puolitoista viikkoa sitten olimme isäntäperheen kanssa vaeltamassa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit, tai ylipäätään vuoristoa, ja olin suhteellisen innoissani.
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Turisti
Huomenna tasan kuukausi täällä. Tulen varmaan hokemaan tätä samaa joka ikisessä postauksessa: aika on kulunut nopeasti!
Viime viikonloppuna oli AFS-leiri. (AFS on siis se vaihto-oppilasjärjestö, joka minut tänne on hommannut.) Noin kaksikymmentä ihmistä, kotimaina muun muassa Bolivia, Indonesia, Serbia, Hong Kong ja Paraguay. Asuttiin kaksi päivää pienessä talossa, tehtiin ruokaa, tanssittin, leikittiin ja tutustuttiin eri maihin.
Tänä viikonloppuna olen reissannut vaihtareiden kanssa ympäri Sveitsiä. Zürichissä en varmasti käynyt viimeistä kertaa - matka kestää puolisen tuntia, ja sveitsiläiseen tapaan junamatkustus toimii erinomaisesti. Eilen olimme Genevessä, ranskankielisellä alueella. Alle kolme tuntia junalla, ja saksankielen taitosi menettää täysin merkityksensä. Takaisin päin tullessa päätimme täysin spontaanisti tehdä "pikku" poikkeaman Luzernin kautta. Mikäs siinä, maisemat ovat kauniita joka puolella, joten junamatkustus ei tunnu ollenkaan tuskaiselta.
Viime viikonloppuna oli AFS-leiri. (AFS on siis se vaihto-oppilasjärjestö, joka minut tänne on hommannut.) Noin kaksikymmentä ihmistä, kotimaina muun muassa Bolivia, Indonesia, Serbia, Hong Kong ja Paraguay. Asuttiin kaksi päivää pienessä talossa, tehtiin ruokaa, tanssittin, leikittiin ja tutustuttiin eri maihin.
Tänä viikonloppuna olen reissannut vaihtareiden kanssa ympäri Sveitsiä. Zürichissä en varmasti käynyt viimeistä kertaa - matka kestää puolisen tuntia, ja sveitsiläiseen tapaan junamatkustus toimii erinomaisesti. Eilen olimme Genevessä, ranskankielisellä alueella. Alle kolme tuntia junalla, ja saksankielen taitosi menettää täysin merkityksensä. Takaisin päin tullessa päätimme täysin spontaanisti tehdä "pikku" poikkeaman Luzernin kautta. Mikäs siinä, maisemat ovat kauniita joka puolella, joten junamatkustus ei tunnu ollenkaan tuskaiselta.
 |
| Geneve |
 |
| Luzern |